tiistai 4. marraskuuta 2014

Syksy ja kurpitsat - sekä iloinen Elmeri

Sain eilen keramiikan kurssilta kotiin tuomisina tämmösen hienon kurpitsan.
 
Ensin ideana oli tehdä ns. halloween lyhty jossa voi polttaa kynttilää ja jossa on aukkoja valoa varten. Mutta kun sain kurpitsan aihion valmiiksi, en malttanut kaivertaa siihen reikiä.

Niinpä annoin työn kuivua ja odottaa lasittamisvaihetta.
Jossain välissä koristeeksi taiteilemani lehdet murtuivat ja karsin niitä, mutta en usko että lopputuloksessa niitä enää kaipaa.
 
Kuvasin työtä vielä ennen lasitusta, lasitusvaiheesta en huomannut kuvia ottaa kun kädet oli kokoajan niin sotkussa ja vielä polttamaton lasitekasa ei näyttänyt kovin kuvattavalta. Heh. ;)
Suoraan sanottuna olin kovin epävarma lopputuloksesta, sillä "läiskin" vähän sitä sun tätä lasitetta.
 

 


Tässä nyt yksi kuva yhdeltä suunnalta valmiista lasituspolton jälkeisestä kurpitsasta.

 
Itse olen ihan hirveen tyytyväinen lopputulokseen. Se yllätti ja ilahdutti. Mun mielestä tää on just sellanen "veistosmainen"
 
 
Ja iloisesta koirastakin piti ottaa kuva.
Kyl hän on nii hyväntuuline.
 
Minun iloinen Elmerini


 
Mukavaa viikkoa.
Kiva kun kävit.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kohti kokeneempia ompeleita

Tästä mun oli tarkoitus kirjoitella jo paljon paljon aikaisemmin. Jo heinäkuussa itseasiassa. Jotenkin vain kuvien kanssa ollut pientä tahmeutta, kameraan on kertynyt monenlaista ja kesä lipui ohi melkoisella vauhdilla.
 
Noh, asiaan, valmistuin kesäkuussa ja vanhempani olivat jo kauan sitten luvanneet mulle ompelukoneen lahjaksi. Niinpä sitten heinäkuussa lähdettiin ompelukonekaupoille.
 
 
Tällainen paketti kulki kotiin ostosreissun jälkeen:
 
 

Pahvien kätköistä paljastui styroxilla ja muoveilla suojattu kone, jollaista olin saanut liikkeessä kokeilla ja tutustua sen toimintoihin. Husqvarna Viking Opal 670.
 

 
 

 Kone sai muuttaa ikkunan äärelle, kirpparilöytö-pulpetille, siinä on hyvä työskennellä.
Tietysti sitten kun jotain isompaa tai raskaampaa ompelen, pitää varmaan siirtyä keittiöön kun ei tota pöytäpintaa hirveemmin oo tossa pulpetin reunalla..
 
 
 
Tein sitten pienen harjoitteluompelun siinä samalla kun koneen laitoin käyttökuntoon.
Kankaita on kuitenkin kertynyt ihan kohtuullisesti, vaikka näin laadukasta ompelukonetta olekaan koskaan ollut. Ja jos totta puhutaan niin ei ole kyllä ompelutaitoakaan - ei edes nyt vaikka on laadukas kone, mutta nythän mä alan tavoitella sitä taitoa ja kerryttää kokemustani!
Vinkkejä ja linkkejä voi antaa jos joku lemppari on olemassa. :)




Tästä sienikuvioisesta pussukasta tuli sellainen, johon nappaan mukaani mitä milloinkin kun oon jonnekin reissuun tai tapaamiseen lähdössä.
Tarkoitus olisi tällaisiakin tehdä mukaan noihin pieniin myyjäisiin missä oon silloin tällöin ollut.
 
Kiitos kovasti vierailusta.
ja Kiitos Äiti ja Isä ompelukoneesta.
 
 
 
Aurinkoisia syyspäiviä,
Pia

torstai 9. lokakuuta 2014

Sydämellinen huovutuslahja


Käytin pientä, itse suunnittelemaani kaavaa huovuttaessani pussukan/käsilaukkusen.
Huovutin alkukesällä näitä kolme kappaletta, ja yhden niistä koristelinkin samantien. Kaksi muuta jäi odottamaan aikaansa.

Naapurilla oli heinäkuussa syntymäpäivä, ja koska hän oli huovuttelupuuhia seurailemassa ja "vihjailemassa" sydän koristuksista erääseen pussukkaan - päätin sellaiset tehdä ja antaa lahjaksi tälle naapurilleni.



Tässä pussukka edestä...                                      ....ja takaa.



Tältä pussukka näyttää avattuna.
Siinä on iso muovinen nappi ja neulahuovutettu sydän.

Lähikuva neulahuovutetusta yksityiskohdasta.





Tein lahjaan kaveriksi vielä tällaisen tagi-onnittelukortin. Tagi on juuri sopivan kokoinen pussukan sisälle, ja siellä se sopivasti matkusti lahjan saajalle.


Tuossa odottaa vielä siis kaksi noita huovutettuja pussukoita, niistä voi tehdä myös pienen käsilaukunkin. Varmaankin, kun jokin henki niihin syttyy - eli saan pisteltyä koristeita langalla tai huovutusneulalla - esittelen nekin täällä. Ja mikäli mielenkiintoa riittää, voin näyttää miten kaavalla huovuttaminen tapahtuu.

Kiitos vierailusta, jätä kommentti ja kerro mitä mieltä olet.

torstai 2. lokakuuta 2014

Katsaus takaisin syyskuun alkuun

Tänä vuonna, tänä syksynä pääsin ensimmäisen kerran mukaan Raumalaisten Pian, Riinan ja Tiinan järjestämään Korttitalkoot -viikonloppuun Eurajoelle, Luodon leirikeskukseen.
 
Oli mahtava viikonloppu. Itse en ollut aivan teräksisimmässä kunnossa ja voinnissa, mutta nautin silti mukana olosta.
 
Lauantai-iltana kuvasin kanssa-askartelijoita hieman tavallisuudesta poikkeavasta kuvakulmasta, oli niin ihania villureita, tossukoita ja tassuja siellä.
 
Tässä mun terveiset Korttitalkoista 2014
Kiitos teille kaikille mukana olleille, järjestäjille (P, R ja T) ja erityisesti tossumallina toimineille.


 













 
Hihhii... ^_^ Ihania sukkasia!

Löysitkö omat tassusi joukosta? <3
Arvaatko mitkä oli allekirjoittaneen omat?

torstai 18. syyskuuta 2014

Arjen taistelut

Kauheen kivasti on flunssa mua kiusannut. Tänään tuli nukuttua pitkään aamulla, ja sitten vielä iltapäivänkin vietin kivasti nukkuen sohvalla. Tiedä sitten onko kuumetta ollut, kun en mitannut ja kun kert nukuin.

Mut eiks se niin oo, ettei kauheen pahasti voi mennä pieleen, jos juo iltapalaksi kuumaa rooibosteetä hunajalla ja raastetulla inkiväärillä maustettuna?

Lempimukista vieläpä


Eilen olin kahden ja puolen tunnin mittaisella luovan kirjoittamisen kurssilla. Oli tosi hauskaa. Hauskaa oli myös se, että flunssa otti just sen askeleen, että se hyökkäsi mun äänen kimppuun. Hirveen kiva oli jutella ihmisille, tutustua heihin ja esitellä itsensä, sekä lukea illan aikana syntyneitä tuotoksia - kun ei vaan ääni kulkenut, tai kulki mutta heikosti. En ollut ihan oma itseni kyllä sen ansiosta.

Kiva koulupulpettitunnelma oli siinä kurssin alkua odotellessa. Heh he..
 
 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Flunssaa, Wallanderia ja Kaalilaatikkoa

Eilisiltana aloin yskiä samanlaisella, ärsyttävällä tavalla kuin mieskin on yskinyt jo kaksi viikkoa. Oli mullakin siinä välissä ihan kuumeinenkin flunssa, mutta nyt se on vissiin tulossa takaisin. Yöllä kurkku oli ihan tuskaisen kipeä, ja aamulla en meinannut jaksaa lähteä edes Elmerin kanssa kävelylle. Menin kuitenkin, se oli laahustamista eilisiin, tavallista pidempiin lenkkeihin verrattuna.

Nyt sitten katselenkin muutama viikko sitten tallentamaani Wallander -elokuvaa nimeltä Salaisuus. Tosin, pidin pienen ruuanlaittotauon suurinpiirtein heti alkuun. Nyt ruoka on uunissa ja saan keskittyä elokuvaan. Wallander -elokuvat on vähän vieraampia mulle, kuin esim Beck -elokuvat, mutta olen kuunnellut muutaman Wallander äänikirjan nyt viimeaikoina, joten olihan elokuva tallennettava kun sellainen telkkarista tuli.

 En ole koskaan ennen tehnyt itse kaalilaatikkoa, koska kaaliruuat ei ole suuremmin olleet mun herkkua. Nyttemmin (kun on kouluruokailuista jo jokunen tovi) olen alkanut tehdä kanakeittoa johon laitan aina hiukan kaalia. Viikko sitten mun vanhemmat kävivät kylässä ja äiti toi mukanaan tekemäänsä kaalilaatikkoa. Niin oli herkullista se, että eilen soitin hänelle ja kyselin mistä resepti oli. Mikäli ymmärsin oikein, se oli tämä Kotikokin resepti. Kannattaa sunkin kokeilla.

Aika monenmonta eri työvaihetta tossa hommassa kyllä oli, mutta luulenpa onnistuneeni. Loppusuoralla, kun aloin saada satsin lähemmäs uunia, otin pari kuvaa.

Kaikki ainekset sekoitettuna metallikulhossa. Tarkista maku; Omnom, hyvää on.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja kaada päälle smetana-kerma sekoitus. Laita muhimaan noin tunniksi 150-175asteeseen. :D

Käy seuraavaksi kasaantuneen tiskivuoren kimppuun.


Ei se täydellistä ole, mutta lähellä sitä...


Ja väsymätön ystäväni auttelee ^_^
 
Nyt sitten katsellaan elokuvaa, maistellaan laivatuliaisia (karkkia) ja odotellaan että kaalilaatikko valmistuu ja mies saapuu sitä ahmimaan. Illaksi menen kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssille. Hyvällä tuurilla saan sieltä jotain maistiaisia tännekin...
Se jää nähtäväksi.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kohti uutta, uuden alku.

Olen kauan kuluttanut ajatuksiani blogilleni, Piiperon piiperryksille, vaikka postausta ei ole reiluun kahteen kuukauteen taas syntynyt.
Mulla on ns. pöytälaatikossa kaikenlaista kädenjälkeä jota voisin hyvillä mielin postata tänne. Jokin silti laittaa vastaan. En tiedä mikä se on. Ehkä blogi tässä muodossaan ei enää tunnu kovin palkitsevalta ja motivoivalta.

Niinpä tänään ryhdyin muutostöihin. Tämä on varmaan syksyn aikaansaannosta.
Valmistuin Ammattikorkeakoulusta 13.6. tänä vuonna, ja se toi tullessaan paljon uutta - pitkälti omassa päässäni, korvieni välissä. On aika antaa bloginkin kasvaa. Onhan Piiperon Piiperrykset jo kahdeksan vuotta kulkenut mukanani. Nyt me ollaan PiaMaa.

PiaMaa tulee kertomaan elämästä enemmänkin. Pieninäkin postauksina, jolloin toivottavasti niitä syntyy myös enemmän. Koen ehkä käyväni jonkinlaista elämänmuutosta tässä syksyn tullen.

 

 


Näissä maisemissa tänään tein lopullisen päätöksen, Elmeri-koirani kanssa aamukävelyllä ollessamme.

Toivottavasti viihdyt edelleen - tai jopa paremmin - blogini parissa. Tervetuloa!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kesäisiä joulukorttiaskarteluja

Nyt mulla onkin monenmoista puuhastelua takataskussa esiteltäväksi blogissa. Se tietenkin johtuu siitä, että opiskelut on nyt HAMKissa opiskeltu ja olen valmis Ohjaustoiminnan Artenomi (AMK). Valmistumisen jälkeen mulla on ollut ihanasti aikaa puuhastella kaikenlaista mielekästä mitä on jäänyt vallan puuhastelematta koulukiireiden vuoksi. Ihanaa aikaa! ^_^

Vietettiin tuossa viikko sitten ystäväni kanssa askarteluntäyteinen päivä, klo 10-02 jona aikana toki käytiin syömässä ja kaupassa, mutta pääosin muuten aika kului askartelupöytien ääressä.

Multa oli jäänyt Maaliskuun jälkeen nämä 5joulukorttia kuukaudessa tekemättä vallan. Joten tähän noloon saamattomuuteen tartuin sitten ensitöikseni. Lopulta sain niin Huhti- Touko- kuin Kesäkuunkin joulukortit tehtyä. Heinäkuun kortteihin en vielä tarttunut, koska Heinäkuu oli tuolloin juuri vasta alkanut, mutta nyt jo mietin toteutusta niidenkin osalta.

Nytpä tarjoilenkin teille kolmen kuukauden satsin joulukortteja, Heinäkuun helteiden innoittamana. Hauskaa joulua!

 
---------------------------------------------------

Huhtikuulle omistetut joulukortit

 
Käytin stanssattuja kuusi-kuvioita, jotka päälystin glitter snow -aineella, siveltimellä levittäen.
Suttupaperista leikkaamani maskin avulla sivelin samaista ainetta korttipohjan alareunaan lumihankia kuvaamaan.
Kun lumiaine oli kuivunut, liimasin kuuset panduron liimalla korttipohjaan, ja lisäsin lopuksi snow writer -aineella lumihiutaleita leijailmaan kuusten ylle.
 
Pienen toivotuksen leimasin lopuksi kortin alareunaan.
Yksinkertaista, ja kaunista.
Vai mitä sinä olet mieltä?
 
 
 

 
 
Tässä on sellainen idea, joka on varmasti helppo hieman kiireisemmänkin askartelijan toteuttaa vielä juuri ennen viimeistä joulumerkillä onnistuvaa postituspäivää.
 
Minun käyttämieni lumiaineiden sijaan voi varmasti käyttää valkoista struktuuripastaa, gessoa tai akryylimaalia.
Kuhunkin näistä aineista voi halutessaan lisätä vaikka väritöntä glitteriä pakkasen kimalletta luomaan.
 
Kannattaa kokeilla. 
 

 Toukokuulle omistetut joulukortit

 
Nämä kortit puolestaan ovat kokoelma "mitä kaapista sattuu löytymään" -tyyliin. Viime jouluksi ostin pussillisen jouluisia chip-kuvioita, ja niistä jäi osa käyttämättä.
Koska pussissa ei tietenkään ollut viittä samanlaista kuviota, päätin tehdä kortit asetelman ja muiden koristeiden osalta samankaltaisiksi.
 
Myös korttipohjat ovat erivärisiä, kaapista löytyi kolme vihreää ekokartonkipohjaa, ja kaksi sinistä vastaavaa. Päätin että sovellan niistä. Eri ihmisillehän nämä kuitenkin menevät.




 
Korttipohjien värin mukaan kaivoin paperivalikoimistani läheisen sävyn, josta stanssasin kiekuran koristamaan korttia.
Myös haaraniittilokeron kävin läpi ja etsiskelin sieltä väreihin sopivia kimaltavia haaraniittejä. Niitä tuli joskus käytettyä tosi usein, nyt ovat lähes unohtuneet.


 
Onko sulla jotain tällasia koristeita tai materiaaleja, jotka on vaan jääneet kaapin perälle, laatikon pohjalle tai muuten vaan unohtunut niiden käyttäminen?
Joskus olet ehkä innoissasi käyttänyt paperikukkia joka kortissa ja skräppisivussa, mutta hamstrattuasi niitä kaikilta messuilta ja markkinoilta, oletkin jo ehtinyt täyttää koko paperikukkien käyttämisen himosi ja kukkaset odottavat päiviä parempia niille hankkimassasi näppärässä rasiassa...
 
 
 
 

Kesäkuulle omistetut kortit

 
Idea lähti paperivarastoista löytyneestä jouluisesta skräppipaperin jämästä, jonka leikkasin kuuteen osaan. Kuuteen osaan siksi, että siihen valitsemiani helmiäiskultaisia korttipohjia oli varastoissani kuusi. En sitten viitsinyt jättää yhtä yksinäistä pyörimään. Tulkoon kuusi korttia Kesäkuulle.
 
Eräistä erittäin-ikivanhoista kansioistani löysin haperoa kullanväristä höttöpaperia, jonka sommittelin tuon skräppipaperisuikaleen taustalle. Korttipohjan reunaan teippasin ompelupistoja esittävää washi-teippiä.
 
 
Tässä kohtaa kortti ei kaivannut enää kuin päätähden, jonkin kuvan tai koristeen. Päätin leimata kraftille kartongille viime jouluksi hankkimallani postiporo-leimasimella kuvan, ja jättää sen kaikessa yksinkertaisuudessaan värittämättä. Mielestäni se sopi tähän aivan valtavan hienosti.
 


 
Innostuin edellisen korttisarjan tekemisen yhteydessä käyttämään varastoissa uinuvia haaraniittejäni pois. Mietin niiden sijoitusta, joten leikkasin pienen suikaleen kraftia, ja leikkasin sen toisen reunan kuviosaksilla koristeellisemmaksi. Haaraniitit tulivat siihen. Jouluntoivotukset tulevat sitten sisäpuolelle.


 
 
Tässä mielestäni hyvä esimerkki siihen, miten esimerkiksi joulukortteja voi askarrella ihan vaan niistä materiaaleista, mitä on edellisenä jouluna (tai monena aikaisempana) jäänyt kaappien kätköihin. Jos ei jämäpaperi riitä kaikkiin kortteihin, niin leikkaa se tasaväkisesti sen verran pieneksi, että saat siitä suikaleen jokaiseen. Se on mun vinkki jämäpaperiaskarteluun. Kukaan ei paljastamatta arvaa, että siinä on kaikki paperi mitä käytettävissäsi on ylipäätään ollut.
 
 
---------------------------------------------------
 
Kiitos vierailusta.
Mukavaa jos jaksoit lukea tänne saakka.
Olisi ihaninta, jos jättäisit kommentin, ja ehkä jonkin sanasen mielipiteen muodossa.
 
 
 
love, Pia