BlogLovin

Follow my blog with Bloglovin


 Nyt kun oon intoutunut taas postailemaan juttuja, asioita ja tekeleitäni blogiini - päädyin vieläpä blogloviniinkin lisäämään blogini. Jei. Nyt PiaMaata voi seurata sieltäkin käsin! Hienoa eikö!

Pia

Pistelin tontun jouluksi

Pitkästä aikaa yksissätuumin kaivettiin ystäväni Miian kanssa ristipistotyöt esiin.
Ei oltu kumpikaan tahoillamme pistelty näitä pitkiin aikoihin ja löysin varastoistani jouluaiheisen pienen kuvan jonka olin Äidiltä joskus saanut. Tästä tulee joulukortti. Tarvikkeet oli kaikki mukana pakkauksessa.

Jonkun verran siinä aikaa kului, vaikkei se iso olekaan, mutta tuntui kivalta kun sain sen valmiiksi. 

Kiitos vierailustasi,

Pia

Pitkäaikaisen keräilyn tulos

Esihistorian aikaan mä olisin varmasti ollut keräilijä, enkä todellakaan metsästäjä.

Kynttilänjämät on tämän kertainen aihe.
Uskokaa pois, kaikkea muutakin osaan kerätä. Mutta tää on nyt yks mitä on tullut laitettua talteen ja suorastaan vaalittua koska... no.. Siitä Voi Joskus Tehdä Jotain! Nykyään, tän uuden koulutukseni ansiosta voisin lisätä tohon lauseeseen subjektin JOKU. Koska oon tajunnut että sen ei aina tarvitse olla minä.

Niin ja on mulla valtava läjä kananmunan kennojakin. Noh, mitäpä mahtaisikaan syntyä näistä aineksista kun ne oikein huolellisesti yhdistää!?

Sytykeruusuista on siis kyse. Vihdoin minunkin blogissani. Hah!

Oi kuin herkulliselta ne näyttää sulaessaan.
Sulatin kynttilänjämät siis vesihauteessa. Eli vedessä. Steariini (tai parafiini tai mitä näissä nykykynttilöissä sitten onkaan) nousee kätevästi veden pintaan jolloin siihen on kätevä kastaa ruusut. Ja koska kattilan pohjalla on vettä, ei kattila mene pilalle eikä steariini tmv. pala pohjaan. Eikä vettä tarvi olla edes paljon.

Ja kun kaikenmaailman väriset kynttilänjämät lyödään samaan kattilaan, niistä tulee ehkä karmeimman väristä lientä ikinä! Tai no, rusinasopan väristä - eikä se nyt niin kauheeta oo.

 Palaako?

 Kastamisvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia, kun yksinäni hääräilin ja kuvia on vaikea ottaa samalla kun kastaa huikean imukyvyn omaavaa tuotetta vesihaudesteariiniin. Hah!

Mulla on tämmönen yks puulasta jonka oon uhrannut näihin Ei-Ruoka-aineellisiin-Hommiin. Tätä oon käyttänyt Kool-Aid värjäyksessä ja nyt sitten tässä kynttilähommassa, eli askartelussa.

Aamulla kattilasta löytyi tällanen kinuskikakku, jossa oli kolme kynttilääkin valmiina.
xD
Suurimman osan kynttilänjämien sydänlangoista sain siis poistettua sulan massan joukosta, mutta kuten huomata saattaa - kyllä niitä massaan vielä jäikin.
Tässä siis ylösalaisin käännettynä jäljelle jäänyt kynttilämassa, jota olikin yllättävän paljon.

Nämä sytykeruusut muutti mun Iskän omistukseen syyskuussa. Äiti oli Rauman pitsiviikolla niitä ostanut Iskälle ja Iskä kyseli mistä saisi lisää joten minä reippaana kilttinä tyttönä sitten päätin tehdä niitä Iskälle. Oli kyllä kivaa puuhaa, vaikkakin tuo munakennojen repiminen ruusun muotoon oli ehkä hieman hidasta ja työlästäkin. Ja tietty hellan vieressä seisominen on kans aika raskasta.

Mutta kyllä tää kivaa hommaa oli. Suosittelen!

Kiitos,

Pia

Keppihepo hirnahtaa

 Työkokeilussa pääsin tekemään viimeistelyjä muutamalle keppihevoselle.
Varsinainen runko näihin heppoihin oli jo neulottu, Novitan ohjeen mukaan.
Minä pääsin sitten kiinnittämään valmiiksi neulotut korvat, tekemään harjan ja laittamaan heppasille silmät. Toinen työntekijä jatkoi sitten keppiin kiinnityksen kanssa ja minä teen myöhemmässä vaiheessa näille vielä suitset.

Perusteellisin kokemukseni hevosista tähän mennessä. hih.

Hepat saivat kukin tällaiset valmis-silmät, jotta niiden ilme olisi mahdollisimman lempeä eikä niin "nappimainen" ehkä. Silmän alle muotoilin nahkapalasta tuollaisen.. miksikä tota nyt sanoisi, mantelin muotoisen silmäkuopan.

Ihhahaa!

Kiitos, 

Pia

Hyväntekeväisyyteen

Opiskelukaverini kertoi lähteneensä maailmalle vapaaehtoistyöhön.

Hän työskentelee kodittomien lasten hyväksi, ja kohteessa on kylmä.

Niinpä hänen tekisi mieli tehdä villasukat kaikille 39:lle lapselle, mutta urakka on melkoisen suuri.
Onneksi opiskeluajoilta jää aina hyviä kavereita joihin voi turvata - ja me kun ollaan neulepuikkojen kanssa hyviä kavereita monet.

Niinpä:

Vihreästä langasta syntyy pienintä tilattua kokoa, 37. Ja kun kerää käytetään molemmista päistä kaksilla puikoilla, tulee sukkaparista hauskasti samanlainen-erilainen. Ja molemmat sukat valmistuvat samaa tahtia.

Musta ja sininen sukkalanka päätyivät epätasa-raitaisiksi lyhytvartisiksi 39-koon sukiksi.
Sisäpuolella kummittelee vielä langan päät päättelemättöminä - mutta eikös se niin kuulukin! <3

Ootko sinä osallistunut hyväntekeväisyys-neulontaan jossakin muodossa?

Kiitos,

Pia

Blogijumi

Syksy

Blogin kirjoittaminen on alkanut jotenkin tuntua vaikealta.
Oon ollut kesästä asti tosi väsynyt enkä ole jaksanut tehdä juuri mitään. Vikaa etsitään.
Nyt olen sairaslomalla ja keräilen voimia.
Kovasti on lepäily auttanut ja askartelukin tuntuu taas mielekkäältä.

Ollaan opiskelijakaverieni kanssa jälleen menossa joulukuussa Wetterhoffin korttelijouluun Hämeenlinnaan. Sinne olen siis askarrellut myyntiin jotain pieniä juttuja.
Kuvia olen ottanut niitä tehdessä enemmän ja vähemmän.

Mun kamera on ilmeisesti mennyt rikki, tarkoitus olisi viedä se huoltoon tai ainakin selvittää onko sitä mahdollista korjata. Kännykän varassa olen siis nyt kuvien ja videoiden suhteen.

Kovasti tahtoisin pitää tän blogin eläväisempänä, joten tsemppi on tervetullutta.
Palaute on myös toivottua. Lukijat kuitenkin on se miksi blogia tahtoo pitää.
Olen tosi harmissani kun vointi on niin huono ettei niihin elämän kivoimpiinkaan juttuihin enää riitä energiaa. Onnellisuuteen tähtään, joten siksi päätin hakea sairaslomaa työkokeilusta.
Jatkossa pitää tehdä vähemmän tunteja, jotta tasapaino työelämän ja oman arjessa jaksamisen kanssa säilyy.

Kiitos kun tulit ja luit tämän.

Pia